Töppöset: Saartje's bootees
Lanka: Schoeller+Stahlin Merino Soft (100 % merinovilla superwash)
Puikot: 3,5 mm

Pipa: Oma mukaelma hello yarnin Top Down Bonnetista
Lanka & puikot samat kuin yllä

Vaikka pinniskin on jo valmiina odottamassa tykötarpeineen, niin ajattelimme jatkaa "ikiaikaista" perinnettä ja nukuttaa vaavia ensialkuun äitiyspakkauksen laatikossa. On pikkuisella siinä varmasti turvallisempi olo kuin isossa pinniksessä (jonka toki senkin voisi pienemmäksi toppailla). Mutta täytyihän laatikkoa vähän tuunata..

Olis tuon kankaan voinut tietenkin silittääkin..

Kurkistus kopan sisään

Imetystyyny edestä ja takaa

Yksityiskohta kantoliinasta
(jep, ois pitäny silittää eka..)

Muoks. Lammas halusikin pukeutua vaaleampaan sävyyn..

Vuodet vierivät ja niin vain pääsi käymään, että sohva rupsahti. Kun uusikin sohva oli oleillut olkkarissamme jo vuoden päivät, ei vanhalla sohvalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin my way or highway! Julmaa - tiedän. My way tarkoitti sohvalle täydellistä muodonmuutosta.. Kirurgeina toimivat niin allekirjoittanut kuin Soturikin (etenkin rankimmat sahaus- ja uudellennitomisvaiheet olivat Soturin heiniä).

Tästä lähdettiin liikkeelle..
(Pehmoeläimiä ei ole kohdeltu kaltoin kuvauksen aikana)

Radikaaleihinkin toimenpiteisiin piti ryhtyä. Tässä raakaa kuvamateriaalia sohvan kylkiluiden poiston jälkeen. Ylimääräisten kylkiluiden poisto saa sohvalle paljon kapeamman olemuksen.

Koska kylkiluiden poistossa toinen sohvan käsistä meinasi päätyä myös biohazard-jätteeksi, tuli se irrottaa ja saada vielä toimintakuntoiseksikin jäljelle jäävään osaan. Tämä vaihe vaati Soturilta melkoista sorminäppäryyttä.

Sitten oli vuorossa nahkan kursiminen kokoon. Työskentelyasento oli aika haasteellinen.. Ompelukonetta piti käyttää kahden parrun päältä.
 

Valmista tuli! Sohva sai siis vielä jatkoaikaa tilavana nojatuolina :)

Lähikuva tyynyistä

Muoks. Säädin blogin pohjan valkoiseksi ja fontteja koristeellisemmiksi. Parempi vai huonompi kuin ennen? :)

No, kyllä täällä välillä neulotaankin. Puikoille sujahti pikkuiset hahtuvahousut, villahousut, villikset, tai millä nimellä niitä nyt haluaakin kutsua :) Kestovaippailua on täälläkin siis tarkoitus ainakin pienessä mittakaavassa kokeilla.

Pökät on tehty kestovaippainfon sivuilta löydetyn ohjeen (pdf-tiedosto) perusteella. Neuloin pökät kokonaan kahdella säikeellä. Ohjeesta poiketen neuloin vaipan pyörönä, tuli vain yksi pieni sauma haaraan, jota ei edes huomaa. (Sivussa näkyvä "sauma" johtuu kerrosten vaihtumisesta, ei siis ole oikea sauma).

Hahtuva on ostettu myllymuksuilta. Kokeilin pöksyihin myös ekaa kertaa neulahuovuttamista ja sehän olikin hauskaa :) Saivat muuten ehkä ankeahkot pökät söpöyttä :)

Tykkään myös ommella satunnaisesti. Oman ompelukoneen hommasin n. 9 vuotta sitten, sitä ennen ompelin äiteen rouskulla. Aina tähän viikkoon asti olen kuitenkin tullut toimeen ilman nupineulatyynyä! (Tiedän - oikea kirjoitusasu on nuppineulatyyny, mutta mulla onkin halvat huvit ;) ). Olen sitkutellut tällä aikanaan - oisko yläasteelta - saadulla nupineulakotelolla. Varmaan moni teistäkin on aikanaan tällaisen saanut.

Pikku tulokkaallemme pinniksen reunapehmusteet ja pussilakana.
Taustalla myös Soturin tekemä kätevä pikkuhylly nurkkaan :)

Tuli tehtyä pikku lomareissu Saarenmaalle (tosin jo tämän kuun alussa), mutta valveutuneena neulobloggaajana ei tietenkään ollut Tallinnan lankakauppoja ohittaminen.  Karnaluksista tuli sitten tehtyä isoimmat ostokset. Karnaluks on lankatukku ja melkoinen hehtaarihalli täynnä lankoja, ompelutarvikkeita, neulontavälineitä yms. yms. Olisin viihtynyt siellä varmasti pidempäänkin, mutta koska matkakohteemme ei ollut nyt Tallinna, piti valintoja tehdä aika pikaisesti. Osoite on Hermanni 1, sellainen ankeahko harmaa iso kivirakennus. Sen keskipaikkeilla on ovi jossa lukee Karnaluks. Rohkeasti sisään ovesta ja pari kerrosta ylöspäin (matkalla on opasteita) ja sitten ovikelloa soittamalla pääsee sisälle. Myyjät ovat ystävällisiä ja palvelualttiita (kiitos suomalaisten neulojien jättiostosten?).

..eli kuten kiinalainen sananlasku sanoo - hyvä naapuri on kymmenen miljoonan arvoinen. Mistä tämä nyt tuli mieleeni niin tästä:

Eri kangaslaatuja yhteensä noin 5 kg!!

..kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen.. vai miten se lastenloru nyt menikään :)

...let the bunny do his thing!! Niin, ei nyt vielä pääsiäinen ole, mutta täällä on aloitettu kuitenkin valmistautuminen. Väsäsin elämäni ensimmäisen kranssin.

Ulkokuvassa näkyy viimeiset lumenrippeet takapihaltamme - kevät tulee ja vauhdilla :). Kohta kai pitää aloittaa kevättyöt pihamaalla, tai paremminkin, saa aloittaa. Toisesta kuvasta näkyy "aarteet" mitä astiaan on sullottu - kiviä ja höyheniä ja kaiken komeuden päällä tanssii pupu jolla on pisuhätä? Jalat kun on ristissä :)

Virittelin täällä kuvausstudion valmiiksi - oikeat tuotteet esille, hyvä kuvauspaikka, valaistus ok, tuotteiden esillepano ok, sitten vain kameran haku... Mutta missä kamera?? Soturin matkassa!! Soturi lähti tänään reissuun ja otti tietenkin kameran mukaansa.. Höh. Muutenkin kurjaa olla itsekseen kotona ja nyt jäi hienot ja mahtavat (usko tai älä ;) ) kuvausstudio-viritelmätkin vain viritelmiksi. No, olishan tietty kännykamera, mutta sen kuvalaatu on sen verran surkea (niin, parempi jälleen näistäkin Soturin matkassa ;)), että jätetään väliin ja odotellaan armasta Soturia kameroineen kotiin :)

Mistä otsikkoteksti sitten tulee? Siitäkö, että näin kevään korvalla ei vielä neulojillakaan ole rusketusrajoja vähäisen aurinkosäteilyn takia? (tähän kohtaan naurua - aivan mahtava vitsi vai mitä :p ) Noo.. ei ainakaan tällä kertaa. Distant Knitterin innostamana lähdin lankakerien hinnalla mukaan hyvään keräykseen. Médecins Sans Frontières / Doctors Without Borders oli itselleni tuttu järjestö jo aiemmin, mutta Tricoteuses Sans Frontières / Knitters Without Borders uusi mukava tuttavuus. Lähde sinäkin mukaan! Yarn Harlot & Distant Knitter kertovat miten toimia.


Loppuun vielä luontokuvaa. Kävelyretkellä järven jäällä olimme Soturin kanssa lähes lintubongareita. Itse lintua ei tosin enää näkynyt missään, mutta hyvän omakuvan se oli lumeen tepastellut. Profiilin perusteella kyseessä oli Pyy tai Koppelo? Tosin ei harmainta hajuakaan liikuskeleeko sellaiset linnut tällaisilla alueilla :)

 
Tässä pieni otos ostoista...

Häpeällisen pitkän blogaamistauon jälkeen voisi kuvitella, että mulla on nyt paljon ja mahtavaa esiteltävää neulerintamalta. Valitan - ei ole. Muutama työ odottelee keskeneräisinä, joten niistä lisätietoutta sitten myöhemmin. Mutta paukkuvien pakkasten kunniaksi esittelen pipotrion jotka ovat olleet ahkerassa käytössä.

En ole mikään tekstiiliurheilija, mutta kun kerta oli tyylikkäät monot ja hanskat sävysävyyn, niin pitihän se pipokin saada samaan settiin sopimaan. Aikani sitten metsästin sopivan sävyistä lankaa ja viimein löytyi. Pipo on tehty reilu vuosi sitten ja mukavasti on rinteessä lämmittänyt :)

Pinkki pipo tehty hmm.. kevättalvella 2004. Pipo siis marinoitunut jo pidemmän aikaa kaapiston uumenissa. Tänä talvena vasta totesin pipon oivalliseksi pakkasnipsaisujen torjujaksi. Pipo on mukavan löysä ja iso (vrt. viereinen sinikaveri joka ei sekään ole mikään pelkän päälaen peittävä). Tällainen jättipipo peittää tarpeeksi korvia ja niskaa ja löysänä ei lätistä hiuksia ihan lättänäksi. Pipon alle on hyvä hautautua. Tein silloin aikanaan pipon kaveriksi kaulaliinankin samasta langasta, mutta se ei suostunut tulemaan esiin kuvattavaksi. Raukkaparka kai niskoittelee kun sitä ei ole juurikaan käytetty. Jospa sitten myöhemmin.

Bibosta tulee mieleeni syksy -06 ja gradun teko. Tein gradun aika tiiviissä tahdissa, joten päätteen äärellä tuli vietettyä yhtäjaksoisesti pitkiäkin jaksoja. Gradun tekoa helpotti ajoittaiset palkitsemistuokiot nettisurffailun muodossa - ja kutimet. Tällöin löysin ekaa kertaa myös neuleblogit. Kiitokset siis neuleblogaajat viihdyttävistä hetkistä tuolloinkin :) 

Orava-Olli valmistautuu vuoden vaihteeseen asianmukaisin varustein - paukkupakkasia torjvalla pipolla ja kaulurilla. Onhan nyt vuodenvaihde jolloin aina ennenkin on jouduttu katsastamaan ilotulitteiden räiskyntää nenänpää kylmänä pirteästä pakkasesta johtuen..

Vaan ikävä kyllä näyttää sille, ettei tätä vuoden vaihdetta juhlitakaan pakkasessa vaan mahdollisesti jopa vesisateessa.. Höh! No, pipon korvaläpät suojaavat ainakin Orava-Ollin korvia kovemmilta paukun jytkeiltä. Oikeasti setti tehty kylläkin Soturille  mittatilaustyönä ulkoharrastuksiin. Orava-Olli nyt vaan halus omia setin hetkellisesti.

Meidän joulukuusi on tänä vuonna hieman omalaatuinen. Rakennusaineina käytimme (niin, kunnon miehen tavoin Soturi oli kuusta "kaatamassa" ;) ) mm. ohutta rautalankaa ja hyväksi havaittuja namusia . Kuusenjalkana toimii kultamaalilla ehostettu kukkaruukku.

Teimme näitä myös joulukukan asemasta joten tässä malliksi muutama muukin namupuu:

Oikein hyvää, makeaa ja levollista Joulua! :)

Niin mistä? No, vaikka siitä, että suurin osa joululahjarumbasta on takana. Nyt edessä on se mukavin osio - paketointi.

Kuvassa siis onnittelukortti - ei kuitenkaan itselle ;). Taitettu pahvi, jonka päälle leikattu koristepaperia ja mulperipaperia ja kaiken tämän päälle ohuesta rautalangasta veivattu teksti 'onnea' ja pieni koristekiehkura (ei näy tässä kuvassa kovin selvästi tosin). Laidalla nököttää kaksi tekemääni jouluista ikikukkaa. Niillä "ilahdutin" lähisukua joku joulu sitten ja pari jäi itsellekin. Tykkään antaa aina jotain itsetehtyäkin, edes pientä. Nytkin täällä pukinpajassa kuuluu vain sivuleikkureiden napse, mutta siitä joskus myöhemmin... :)

Työ- ja tonttuilukiireet (lue jouluostokset ja -valmistelut) ovat vieneet nyt aikaslailla aikaa, joten blogissa on vietetty hiljaiseloa. Blogilistan mukaan blogiani tilailee 34 henkilöä, joten täytyyhän tässä nyt hieman ryhdistäytyä. Tervetuloa vaan lukijoikseni Teistä jokainen kuten myös satunnaiset ohikulkijat :) !

Jouluaiheeseen liittyen laitankin näytille viime joulun lahjontaa: neule, tumput ja pipo.

Neule on lapsen palmikkopusero Novitan sivuilta, lankana 7-veikka ja kauluksessa myös Maijaa.. Nii-i, arvatkaa harmittiko kun juuri viime metreillä, yön pikkutunneilla loppu lanka.. Onneksi Maijan sävy kävi aika saumattomasti seiskan kanssa. No, tarkemmin katsottuna kaulukseen tuli pienet raidat.

Tumput ihan perustumput joihin sitten lopuksi muistaakseni ketjupistomenetelmällä kiinnittelin oiskoollunimeltään loopy-lankaa, niin sai kivan pörröefektin. Pipo on sekoitus samaista seiskaa ja loopya. Pipo sellanen kissapipon mallinen. Isoilla puikoilla sen tikutin ja tuli mukavan lämmin (siis piposta, ei niinkään neulojalle).  Pipo nököttää itse tehdyn tyynyn päällä. Tyyny oli osa uudelleen henkiin herättämääni lepakko-tuolia (tyynyn kangas siis allaolevan kuvan kankaan nurjaa puolta) Tein siis lepikseen uuden istuinkankaan ja siitä tuli mielestäni yllättävän onnistunut.

Neuleblogistaniassa on aika lailla parjattu Novitan lankoja ja jos minun neulomuksia tarkastelee, niin aika Novita-painotteistahan olen tikannut.. Itsellä ei siis mitään ihmeen negatiivista sanottavaa Novitasta ole, mutta kyllä tietty lankakaupoissa joku Drops Alpacan pehmeys saa kuolaamaan. Mutta sitten iskee visukinttuus minussa ja jätän Alpacat hyllyille. Vaikka olenkin jo "pitkän matkan neuloja", silti uutta työtä aloittaessani otan huomioon mahdollisuuden että ehkä neuleesta ei tulekaan pitovehje. Näinollen esim. jos neule on tikattu edullisella Novitan langalla, ei harmita niin paljon. Mutta niin.. ainahan on  toki mahdollisuus purkaa neule alkutekijöihinsä :). Pienemmissä neuletöissä käytän sitten vähän "ylellisempääkin" lankaa :)

..viime vuodelta tosin. Tein ison sydänmuotin pahvista, leikkasin taikinat sen mukaan ja pistelin paksulla tikulla reikiä piparin reunoille. Sitten uuniin ja tämän jälkeen kankaisella lahjanauhalla pujottelua piparin reunuksia pitkin ja nätti rusetti huipulle. Sokerikuorrutteella nimi ja muutama tähti piparin pintaan ja viimeistely tomusokerilla.

Alkoi olla jo kello aika reippaasti yli keskiyön tuossa tomusokeriviimeistely-vaiheessa, joten tuli vähän kasamaista tomusokeripölyä.. Niin, ja sellanen tomusokerihuiskutin, vaimikäsenniminytonkaan, ois tietty auttanut tilanteessa myös :)