Myssyn narut oli eka I-cord viritelmäni. Luulin että sen tekeminen olis vaikeampaa, mutta sehän oli tosi yksinkertaista.  Ei siis ihme, että nimi I-cord on joidenkin lähteiden mukaan lyhenne Idiot-cordista ;) Ullasta löytyi hyvät ohjeet.

Pipasta piti tulla sellanen nallen näköinen. Korvia aloin tikuttamaan omasta päästäni ja niistä tulikin sitten tollaset Mikki Hiiri -malliset.. (Herääkin kysymys onko mulla Mikki-korvat??) Neulomusten alla nököttää nalle-fleecestä tekemäni pikku viltti. Tai no, omaa tekelettä siinä on tasan reunojen leikkuu ja huolittelu pykäpistoilla, eli tooosi vaativa homma ;)

Reunassa on huomioitu laatikon sivussa olevat kantokahvat siten, että kankaan rypytys alkaa aukkojen kohdalta. Näin laatikkoa on helppo siirrellä paikasta toiseen.

Koska jo valmiina odottavat pussilakanat olivat aika massiivisia näin pieneen petiin, piti tänne tekaista omat pikkiriikkiset pussilakana ja tyynyliina. Finlaysonilta löytyi niin söpöä Iltasatu-kangastakin :)

Jep, kutomatta kutoen on hurahtanut vauvapainotteiseen tuotantoon ;)

Imetystyynyn tein "omasta päästä". Netistä yritin etsiä vain mallia. Melkoinen uimarengashan siitä tuli, mutta ainakin vielä tuntuu sopivan kokoiselle. Käytäntö sitten näyttää, pitäiskö sitä fiksailla jotenkin vielä. Ajatuksena on kuitenkin, että pikkuinen voi sitten jossain vaiheessa harjoitella istumistakin tyynyn keskiössä ja tuollaisena pyörylänä se tukee melko mukavasti varmaan.

Tein sisätyynyn erikseen ja täytin EPS-styroksirakeella (pitää muuten aika kovaa rahinaa tyynyn sisällä?). Nyt työhuoneen lattia on kuin raekuuron jäljiltä.. Päälikankaaseen ompelin tarpeeksi ison vetskarin, jotta sen saa helposti pois pesua varten. Sisätyynyssäkin on vetoketju, jotta rakeita voi lisäillä tai vähennellä tarpeen mukaan.

Kantoliinakankaan ostin Myllymuksuilta. Sellaista jämäkkää trikoota. Koska en (valitettavasti) omista saumuria, päärmäsin saumat. Keskelle liinaa tein sitomista helpottamaan ja liinaa somistamaan pienen taskun. Tasku on hieman "lörppä", jotta antaa trikoolle venymisvaraa tarvittavasti. Saas nähdä miten tulee tätä liinaa sitten käytettyä, vai pitääkö mennä "häntä koipien välissä" hommaamaan ostoliina.. :)

Tällaista vauvapainotteista ompelusta tällä erää :)

Seuraavat kuvat saattavat järkyttää heikkohermoisimpia.. ;)

Työ aloitettiin rasvaimulla - "nahka" irti ja ylimäärät pois. Runko näyttää olevan hyvää ja vankkaa tekoa.

On tämä nykyaika vaan säälimätöntä, ilman kiristystä sieltä ja pullistusta täältä ei enää huonekaluillakaan ole tulevaisuutta? Joskus tulevaisuudessa saatan vielä päällystää tuolin jollain muulla kankaalla. Nyt nip'n tuck -urakka oli sen verran uuvuttava, että nojatuoli saa olla olkkarimme väriläiskä. Sohvatyynyjen uudelleenpäällystäminen tosin auttoi sohvan sopeutumisessa ympäristöönsä. Vanhoja sohvatyynyjä vilahtelee joissain ylläolevissa kuvissa.

Kaksi tyynyä päällystin Marimekon Havanna-kankaalla. Yhdelle tyynylle tein uuden päällisen naapurilta saadusta valkoisesta hennosti kuvioidusta kankaasta, ja päälle ompelin vielä perintönä tulleen pitsiliinan. Pitsiliinan kuviot tehty reikäommel-tekniikalla, uskoisin.

Phuuh, oli aika rankka mutta palkitseva urakka :) eikä aikaakaan mennyt kuin kolme-neljä iltaa! On se Soturi vaan näppärä :)

Netistä bongasin mukavan näköisen nuppineulatyynyn Whipup.netistä ohjeineen. Ei kun tuumasta toimeen.

Miten voikin yksi pieni tyyny helpottaa ompelua niin paljon? Ehkä kun ei tarvii sormenpäät verillä kaivella kaikenmaailman sekalaisten pikkupiikkien seasta niitä nupineuloja..

Mutta kuten otsikkokin sanoo, on täällä lähiaikoina enemmänkin ommeltu kuin neulottu. Mm. tällaista on saatu aikaan:

Itse pinnis on retrokamaa. Soturi on itsekin siinä vauvana köllötellyt. Siitä löytyy kuitenkin kaikki nykyajankin tarpeet (laskeva laita ja pohja) ja lisäksi sitä tunnearvoa. Pari helteistä päivää pinnistä sitten hiottiin ja maalattiin & vaihdettiin uusi patja. Edustalla olevat pallukat olivat ehkä se suurin haaste maalatessa. Alkuperäiset värit oli räikeä keltainen ja punainen :)

Ostin lisäksi parit Addit - Karnaluksista kun kuulema saa ne edullisimmin. Lisäksi Addeja en ole aiemmin omistanut, joten täytyihän sellaiset hommata puikkoarsenaalia täydentämään.

Langat olivat aika pitkälti saksalaisia Austermannin lankoja ja keinokuitusekotteisia. Hinnat olivat kuitenkin kohdallaan, joten tuli napattua esim. kuvassa näkyvää todella pehmeää Candya (100 % polyamidia..) ja Schoeller+Stahlin Bermudaa (51 % puuvilla, 49 % polyakryylia). Kerien hinnat olivat muistaakseni keskimäärin n. 20 EEK (1,28 €). Luonnonkuitukerät yli ja sekoitekerät selvästi alle.

Tässä kuvassa Austermannin Soft Woolia (60 % villaa, 40 % polyamidia). Langassa ihanan pehmeä "näppituntuma". Yleensäkin tuntui, että lankavalikoima oli pitkälti paksua lankaa. Meille osui lomalla hirmuinen helle, mikä tietenkin loman kannalta oli aivan ideaali keli, mutta paksujen lankojen valikointiin ei niinkään.. Olisi siellä ollut myös isot valikoimat ohuita virkkuulankoja, mutta kun tällä hetkellä puikoilla menossa Novita Wool yksinkertaisena, niin paksut langat seuraavana projektina houkuttivat enemmän..

Sitten "laatulankoihin". Austermannin Defilé (70 % kid mohairia, 10 % merinovillaa, 20 % polyamidia) & Schoeller+Stahlin Merino Soft (100 % merinovilla superwash). Tiedän, että talvella harmittaa kun en mohairlankoja ostanut enemmän. Niissä nimittäin oli niin laatu- kuin värivalikoimaakin. Mutta ainahan voi tehdä pikku ostosreissun Tallinnaan. Jos kiinnostuit Karnaluksista, niin googlettamalla saat vielä lisätietoja ko. putiikista tai sitten multa :). Karnaluksissa myydään myös esim. koristenauhoja ja yhteen söpöön ihastuinkin. Sitä olisi kuitenkin pitänyt ostaa koko kiekollinen (25 m), joten jätin väliin. Ystävällinen henkilökunta sitten kuitenkin leikkasi mulle haluamani neljän metrin pätkän nauhaa, ja sain sen vielä kaupan päälle :) Ostosteni loppusumma oli sellaiset pyöreät 50 €.

Se jäi kovasti kaivelemaan, että hahtuvakiekot jäi ostamatta. Paluumatkalla oli tarkoitus poiketa Sadamarketissa niitä hakemassa, mutta tuli sitten hieman kiire eikä ehditty. Täytynee hommata Suomesta.

Loppuun vielä kuvapläjäys jossa taustalla kangasta, jota ostin Tallinnasta + selitystä siihen, miksei blogi ole päivittynyt kovin tiuhaan tahtiin viime aikoina ;)

Varjostimen teko oli mukavan aivotonta puuhaa mutta lopputulos mielestäni kiva. Mukava eläväinen pinta joka saa eri ilmeen onko lampussa valo päällä vai ei. Ja arvatkaa kuinka paljon tuollainen pikku varjostin imee paperinarua? 20 m!! Mutta kustannukset eivät olleet kalliit, hieman alta kaksi euroa :) Ja vinkkinä jos itse innostut paperinarun punonnasta - valitse pehmeää paperinarua. Helpottaa työtä huomattavasti. Itselläni olikin käytössä juuri pehmeä ja hieman leveä paperinaru.