..kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen.. vai miten se lastenloru nyt menikään :)
Meidän tikapuut ovat vaaterekkinä..
Niin, valitettavasti meidän tikapuilla ei kuitenkaan taivaaseen pääse, ne eivät siis ole mitkään Jaakobin tikapuut (joilla on pari muutakin merkitystä). Oivallisena vaaterekkinä ne kuitenkin toimivat.
Pidemmän aikaa olin sisustusliikkeissä katsonut kaiholla niitä ihania bambuisia tikkaita, mitä nyt paljon näkee, mutta maksavat aika hunajaa.. Käytiinkin Soturin kanssa baukkarissa ostamassa muutama pyörörima ja sitten kotiin nikkaroimaan. Soturi hoiti kyllä pääasiassa sahaus ja porausvaiheet, minä toimin lähinnä ohjeistamispäällikönä :) Lopuksi päälle petsilakka ja omat kevytrakenteiset tikkaat olivat valmiit! En tosiaan lähtisi noita pitkin katolle kiipeämään..
Tikkaiden ylävälissä näkyy muuten kuivatuista ylppäriruusuista tehty koriste. On siis jo aikasta vanha mutta edelleen melko kuosissaan. Tökin ruusuja styroksiaihioon ja liimasin vielä kuumaliimalla kiinni - nopea söpöstelykoriste häihimme oli valmis! Makkarin seinä on sille nykyisin oiva paikka.
Pidemmän aikaa olin sisustusliikkeissä katsonut kaiholla niitä ihania bambuisia tikkaita, mitä nyt paljon näkee, mutta maksavat aika hunajaa.. Käytiinkin Soturin kanssa baukkarissa ostamassa muutama pyörörima ja sitten kotiin nikkaroimaan. Soturi hoiti kyllä pääasiassa sahaus ja porausvaiheet, minä toimin lähinnä ohjeistamispäällikönä :) Lopuksi päälle petsilakka ja omat kevytrakenteiset tikkaat olivat valmiit! En tosiaan lähtisi noita pitkin katolle kiipeämään..
Tikkaiden ylävälissä näkyy muuten kuivatuista ylppäriruusuista tehty koriste. On siis jo aikasta vanha mutta edelleen melko kuosissaan. Tökin ruusuja styroksiaihioon ja liimasin vielä kuumaliimalla kiinni - nopea söpöstelykoriste häihimme oli valmis! Makkarin seinä on sille nykyisin oiva paikka.
Mikäs täältä tekee tuloaan? 
Vanha virttynyt riisipaperillinen varjostin oli jo monta matkaa nähnyt ja sen oli aika väistyä uuden tilalta. Varjostimessa oli kiinteää metallia vain ylä- ja alakehikot. Näitä kehikkoja yhdisti liikkuva ohut puinen vieteri. Riisipaperi oli liimattu koko tämän hökötyksen päälle. Niinpä operaatio uusi varjostin alkoi vanhan liottamisella.
Tässä varjostimen rankaa ja uuden varjostimen tekeminen alkutekijöissään
Kun vanhan varjostimen jämät oli saatu rangasta pois, lähdin kieputtamaan varjostimen ympärille paperinarua kaaospunonta-tekniikalla. Ei, en ole mitään sellaista tekniikkaa opiskellut, mutta nimestä päättelin, että kunhan vaan pistelee naruja ristiin rastiin, niin se on varmasti sitä kaaospunontaa :) Yllä olevassa kuvassa rankaa pitelee paikallaan jo muutama paperinarulenkki. Ilman noita naruja varjostimen ranka kun ulottui piiiitkälle alas (venynyt vieteri).
Tässä patsastelee valmis varjostin työssään
Varjostimen teko oli mukavan aivotonta puuhaa mutta lopputulos mielestäni kiva. Mukava eläväinen pinta joka saa eri ilmeen onko lampussa valo päällä vai ei. Ja arvatkaa kuinka paljon tuollainen pikku varjostin imee paperinarua? 20 m!! Mutta kustannukset eivät olleet kalliit, hieman alta kaksi euroa :) Ja vinkkinä jos itse innostut paperinarun punonnasta - valitse pehmeää paperinarua. Helpottaa työtä huomattavasti. Itselläni olikin käytössä juuri pehmeä ja hieman leveä paperinaru.
Kommentit