Muoks. Lammas halusikin pukeutua vaaleampaan sävyyn..
Vuodet vierivät ja niin vain pääsi käymään, että sohva rupsahti. Kun uusikin sohva oli oleillut olkkarissamme jo vuoden päivät, ei vanhalla sohvalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin my way or highway! Julmaa - tiedän. My way tarkoitti sohvalle täydellistä muodonmuutosta.. Kirurgeina toimivat niin allekirjoittanut kuin Soturikin (etenkin rankimmat sahaus- ja uudellennitomisvaiheet olivat Soturin heiniä).
Vuodet vierivät ja niin vain pääsi käymään, että sohva rupsahti. Kun uusikin sohva oli oleillut olkkarissamme jo vuoden päivät, ei vanhalla sohvalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin my way or highway! Julmaa - tiedän. My way tarkoitti sohvalle täydellistä muodonmuutosta.. Kirurgeina toimivat niin allekirjoittanut kuin Soturikin (etenkin rankimmat sahaus- ja uudellennitomisvaiheet olivat Soturin heiniä).
Tästä lähdettiin liikkeelle..
(Pehmoeläimiä ei ole kohdeltu kaltoin kuvauksen aikana)
Seuraavat kuvat saattavat järkyttää heikkohermoisimpia.. ;)
Työ aloitettiin rasvaimulla - "nahka" irti ja ylimäärät pois. Runko näyttää olevan hyvää ja vankkaa tekoa.
Radikaaleihinkin toimenpiteisiin piti ryhtyä. Tässä raakaa kuvamateriaalia sohvan kylkiluiden poiston jälkeen. Ylimääräisten kylkiluiden poisto saa sohvalle paljon kapeamman olemuksen.
Koska kylkiluiden poistossa toinen sohvan käsistä meinasi päätyä myös biohazard-jätteeksi, tuli se irrottaa ja saada vielä toimintakuntoiseksikin jäljelle jäävään osaan. Tämä vaihe vaati Soturilta melkoista sorminäppäryyttä.
Sitten oli vuorossa nahkan kursiminen kokoon. Työskentelyasento oli aika haasteellinen.. Ompelukonetta piti käyttää kahden parrun päältä.
Valmista tuli! Sohva sai siis vielä jatkoaikaa tilavana nojatuolina :)
On tämä nykyaika vaan säälimätöntä, ilman kiristystä sieltä ja pullistusta täältä ei enää huonekaluillakaan ole tulevaisuutta? Joskus tulevaisuudessa saatan vielä päällystää tuolin jollain muulla kankaalla. Nyt nip'n tuck -urakka oli sen verran uuvuttava, että nojatuoli saa olla olkkarimme väriläiskä. Sohvatyynyjen uudelleenpäällystäminen tosin auttoi sohvan sopeutumisessa ympäristöönsä. Vanhoja sohvatyynyjä vilahtelee joissain ylläolevissa kuvissa.
Lähikuva tyynyistä
Kaksi tyynyä päällystin Marimekon Havanna-kankaalla. Yhdelle tyynylle tein uuden päällisen naapurilta saadusta valkoisesta hennosti kuvioidusta kankaasta, ja päälle ompelin vielä perintönä tulleen pitsiliinan. Pitsiliinan kuviot tehty reikäommel-tekniikalla, uskoisin.
Phuuh, oli aika rankka mutta palkitseva urakka :) eikä aikaakaan mennyt kuin kolme-neljä iltaa! On se Soturi vaan näppärä :)
Phuuh, oli aika rankka mutta palkitseva urakka :) eikä aikaakaan mennyt kuin kolme-neljä iltaa! On se Soturi vaan näppärä :)
Kommentit